Mikro-oppiminen on oppimistapa, joka keskittyy pieniin, helposti pureksittaviin oppimisyksiköihin eli mikrosisältöihin. Sen avulla voit omaksua uutta tietoa ja taitoja lyhyissä, keskittyneissä tuokioissa, jotka on helppo sulauttaa kiireiseen arkeen. Nyrkkisääntö on, että yhden mikrosisällön suoritus ei saa kestää 15 minuuttia pidempään.
Tehtävän tunnistaminen - nimestä ja kuvasta alkuun
Mikro-oppimistehtävien avulla isommat kokonaisuudet pilkotaan pieniksi palasiksi, joten tehtäviä on käytännössä aina lukuisia. Tästä syystä sujuva navigointi tehtävien välillä on erityisen tärkeää. Mikro-oppimistehtäviä tarjoavan sähköisen alustan tulee auttaa navigoinnissa tarjoamalla oppijalle sopivia tehtäviä sekä muodostaa pienistä mikrosisällöistä loogisia kokonaisuuksia ketjuttamalla ne toisiinsa luontevasti läpikäytäviksi kokonaisuuksiksi. Älypuhelimissa ja muissa pienissä päätelaitteissa tehtävissä navigointi on ilman sovelluksen ohjausta mahdotonta, eikä sitä voida jättää oppijan vastuulle.
Vaikka sovelluksen tarjoama navigointi on keskeisessä roolissa, myös tehtävän sisältöön liittyvillä seikoilla, kuten tehtävän nimeämisellä ja tehtävän kuvalla tai -symbolilla on tärkeä merkitys. Tehtävän nimestä oppija muodostaa mielikuvan, mihin asiaan tehtävä liittyy. Oppija saadaan ehkä pohtimaan, tekisinkö vielä yhden lisää, koska asia liittyy edelliseen tai aihe kuulostaa muuten mielenkiintoiselta. Yllättävän paljon merkitystä on myös klikattavalla kuvalla tai symbolilla, jonka kautta tehtävä avataan. Tehtävään liittyvä kiinnostava kuva herättää oppijan mielenkiinnon. Siitä oppija muodostaa ensimmäisen mielikuvan laadukkaasta ja huolella tehdystä sisällöstä.
Johdatus tehtävään, eli lyhyt kuvaus sisällöstä
Kun oppija on saatu houkuteltua harkitsemaan seuraavan tehtävän tekemistä, kannattaa oppijalle tehtävän aloittamiseksi tarjota tiivistetty kuvaus sisällöstä, mistä tehtävässä on kysymys. Lyhyttä kuvausta voidaan sanoa johdatukseksi tehtävään. Johdatus tehtävään on muutaman rivin mittainen kuvaus aiheesta. Sen tulisi kuvata karkeasti, minkä oppimistavoitteen tulet saavuttamaan tämän tehtävän tekemällä. Johdatuksen luettuaan oppija tekee lopullisen päätöksen, lähteekö tekemään tehtävää heti vai vasta myöhemmin.
Mikro-oppimistehtävän sisältö
Sisältö voi olla tekstiä, kuvia, ääntä, videota ja näiden yhdistelmää. Jos mahdollista, pyri käyttämään eri formaatteja, koska oikein käytettyinä ne tekevät tehtävästä houkuttelevan ja mielenkiintoisen. Kaikkien esitysmuotojen käyttö ei toki ole itseisarvo ja pahimmillaan tehtävästä voi tulla pelkästään sekava. Käytännössä useampi esitystapa ei kuitenkaan ole alkukokeilujen jälkeen yleensä ongelma, koska normaaleissa kursseissa materiaalin tekemisen vaatima aika karsii luontaisesti turhat rönsyt. Samoin tehtävän tekemiseen käytettävä aika ei saa venyä tarpeettomasti. Mikäli monimuotoista materiaalia tuntuu olevan liikaa, esittämäsi asia on liian laaja yhteen tehtävään. Jaa sisältö tässä tapauksessa pienempiin ja lyhyempiin osiin sekä mieti, mikä on kunkin osan oppimistavoite. Lähtökohtaisesti sisällön monimuotoisuutta kannattaa siis pyrkiä lisäämään, jos se vain on mahdollista.
Lyhyet videot ovat tyypillisiä esimerkkejä mikro-oppimisessa käytettävistä sisällöistä. Videot ovat erinomaista materiaalia mikro-oppimiseen, mutta vaativat toki aikaa sekä suunnittelun että toteutuksen osalta. Parhaassa tapauksessa video on helppo ja hauska katsoa. Sen sisältö jää hyvin mieleen erilaisille oppijoille, äänen, tekstin ja liikkuvan kuvan ansiosta. Tämän lisäksi videolla voidaan esittää jotain sellaista, jonka sanoiksi pukeminen voi olla erittäin hankalaa.
Tyypillisesti olemassa oleva, opetettava perussisältö on suurimmaksi osaksi tekstiä. Isojen tekstimassojen pilkkominen pienempiin osiin auttaa jo sinällään oppijoita keskittymisessä ja ajan käytön hallitsemisessa. Jos tekstidokumentit jo sisältävät kuvia ja graafeja, sisältö voi olla sellaisenaan valmista monille oppijoille. Kannattaa kuitenkin huomioida sama asia, jota kuvattiin ensimmäisessä kappaleessa tehtävän houkuttelevuuden lisäämiseksi. Värikkäillä kuvilla ja infograafeilla on iso merkitys huomion kiinnittämisessä, houkuttelevuutta lisäävänä laatuleimana ja sisällön mielekkyyden lisäämisessä, vaikkei erityisesti ajateltaisi visuaalisen oppimistyylin omaavia henkilöitä. Tekstin muotoilulla on myös merkitystä. Tärkeitä asioita voidaan korostaa esim. tekstityyleillä kuten lihavoinnilla. Joillekin oppimisvaikeuksista kärsiville tekstin jäsentäminen ranskalaisin viivoin on todettu toimivaksi keinoksi. Nykyisellä äänikirjojen aikakaudella ääneen luetun tekstin käyttäminen tekstin rinnalla tuntuu luontevalta lisältä keinovalikoimaan. Tekstin muuntamista puheeksi voidaan tehdä myös päätelaitteen avulla, kuten selaimeen asennettavilla lisäosilla.
Oppijan aktivointi on tärkeää. Tehokkaita ja usein käytettyjä keinoja ovat erilaiset tietokilpailumaiset kysymyssarjat ja flash-kortit, jotka ovat sovitettavissa melkein mihin tahansa aiheeseen. Aiheesta riippuen aktivointitavat voivat olla moninaiset. Eräs pisimmälle viedyistä keinoista on lisätä videon päälle erilaisia interaktioita, kuten vaikkapa kysymyksiä siihen mennessä nähdyn videon sisällöstä. Tällöin yhdessä sisällössä voi esiintyä kuvaa, ääntä, tekstiä, liikettä ja oppijan aktivointiin tarkoitettua interaktiivisuutta, jolla oppija saa samalla palautetta osaamisen tasostaan.
Kuten aina, taustalla pitää olla suunnitelma, mitä esitetään ja miten asia kannattaa esittää. Kun esitettävä asia on hyvin rajattu, kuten mikro-oppimisessa kuuluu olla, tämä helpottaa sisällön suunnittelua ja kokoonpanoa merkittävästi. Mikro-oppimissisältöjen yksinkertaisuus palvelee siis sekä oppijaa että sisältöjä luovia kouluttajia. Olennaista mikro-oppimistehtävässä on tavoitekeskeisyys. Jokainen mikro-oppimistehtävä pitää olla suunniteltu saavuttamaan tietty selkeä oppimistavoite. Ne voivat auttaa oppijaa oppimaan uutta tietoa, harjoittelemaan taitoja tai testaamaan jo opittua. Kun tehtävä on tehty, sekä oppija että kouluttaja tietävät, että tavoitteeksi määritelty asia on saavutettu, mikä helpottaa seurantaa.
Palaute tehtävän suorittamisesta
Palautteen saaminen on kaikessa oppimisessa tärkeää, jotta oppija voi arvioida suoritustaan ja korjata mahdolliset virheet tai puutteet. Lyhyissä, itsenäisesti suoritettavissa tehtävissä kouluttajalta ei voida odottaa saatavan henkilökohtaista palautetta, joten oppimisalustan on hoidettava tämä osuus. Tyypillinen keino on lisätä tehtävän loppuosaan kysymyksiä aiheesta. Tämä toimii samalla oppijan aktivoimiskeinona. Kysymykset ja niiden läpäiseminen riittävällä tasolla voi olla samalla myös keino kertoa sekä oppijalle että kouluttajalle oppijan edistymisestä. Molemmat näkevät tehtävän läpäistynä ja voivat seurata osaamisen kehittymistä tehtävä tehtävältä.
Käytettävien päätelaitteiden huomioiminen
Mikro-oppiminen ja sen toteutukset ovat kehittyneet digitaalisuuden ja tarpeellisten teknologioiden käytön arkipäiväistymisen myötä. Lähtökohtana on, että sisältöä pystytään käyttämään älypuhelimella ja sisältö on käytettävissä milloin ja missä tahansa. Sekä oppimisalusta että mikrosisältö tuleekin suunnitella ns. mobile first -periaatteen mukaan. Tällöin sisältö suunnitellaan ensin mobiiliin sopivaksi ja sen jälkeen huomioidaan sen skaalautuvuus myös suuremmille päätelaitteille, siis vaikkapa PC:lle tai läppärille. Kun suunnittelun suunta on tämä, toteutuu yksinkertaisuuden periaate monella tapaa. Koska mikro-oppimissisällöt suunnitellaan lyhyiksi tietopaketeiksi, ne pysyvät jo sen vuoksi suhteellisen yksinkertaisina. Päätelaitteen koko tuo lisäksi rajoituksen, että sisältö pitää pystyä läpikäymään pienellä näytöllä, kohta kohdalta edeten. Voidaan todeta, että sekä oppimisalustan että -sisällön pitää tukea samaa suunnitteluperiaatetta. Lopputulos näkyy käyttäjälle tehtävien yksinkertaisena ja selkeänä muotona sekä käytön helppoutena.
